KAARO Aallon kevätlukukausi meni erilaisten kuvallisten tuotosten ja prosessien arviointikäytäntöjen ja arviointiosaamisen, erityisesti kuvataiteen lukiodiplomin arviointiperusteiden ja -käytäntöjen kehittämistä suuntaavien dialogien avaamisessa Aallon kuvataidekasvatuksen koulutusohjelman opettajien, pääkaupunkiseudun lukioiden kuvataideopettajien, KAARO Lapin sekä satunnaisten muiden tahojen kanssa. Syyslukukaudella on viimein aika kääriä hihat ja syventyä avattujen keskustelujen äärelle, uusia keskustelunavauksia poissulkematta.
KAARO Aalto kokoontui keväällä kahteen lukiodiplomitapaamiseen, joihin oli kutsuttu Aallon hanketyöryhmä sekä Espoon, Helsingin, Kauniaisten ja Vantaan lukioiden kuvataideopettajat. Jäljempään tapaamiseen osallistui myös KAARO Lappi videoyhteyden välityksellä. Noiden tapaamisten pohjalta KAARO Aallon suunta on jäsentynyt kahdelle tasolle: 1) kuvataiteen oppiaineen erityispiirteiden ja ideaalien artikuloiminen, sekä 2) konkreettisten kehittämisideoiden edistäminen.
Kuvataiteen erityispiirteiden ja ideaalien artikuloimisen on tarkoitus avata kuvataiteen oppiaineen luonnetta ja oppimisen ihanteita. Tämä artikulaatio valaa perustan, jonka rajoissa on tukeva rakentaa arvioinnin käytäntöjä. Erityispiirteiden ja ideaalien kuvaaminen ohjaa konkreettisten kehittämisideoiden edistämistä. Tähän mennessä artikuloitavaksi on esitetty seuraavia kysymyksiä:
KAARO Aallon on tarkoitus tutustua kansainvälisiin kuvataiteen näyttötyömalleihin. Eräs opettaja kertoi, että Saksassa kuvataiteen näyttötyö asettaa opetukselle selkeät kriteerit ja tekee opetuksesta strukturoidumpaa. Miten siis lukiodiplomin arviointikäytäntöjen kehittäminen vaikuttaisi kuvataiteen opetukseen? Tätä sivuten toinen opettaja kokee opiskelijoiden tähtäävän opinnoissaan ylioppilaskokeeseen ja fokusoivan toimintansa tämän mukaisesti. Hän kysyykin, menettäisikö kuvataide jotain sille ominaista, jos lukiodiplomisuoritus korvaisi yhden viidestä ylioppilaskokeesta? Kuvataidetta tehdään kuitenkin "itseä, elämää ja maailmaa, ei ylioppilaskoetta varten".
Mitkä sitten olisivat hyvän lukiodiplomin kriteerit? Osa opettajista pohtivat hyvän taiteen kriteerien muodostuvan tunteesta, tiedosta ja taidosta. Voisivatko myös hyvän lukiodiplomin kriteerit rakentua näille? Näiden rinnalla esiintyivät myös hyvyys, totuus ja kauneus. Kauneus muuten mainitaan LOPS 2015:ssä vain kaksi kertaa, kerran katolisen uskonnon yhteydessä ja toisen kerran kuvataiteen kuvauksessa. POPS 2014:ssä taas kauneus on mainittu jo perusopetuksen arvoperustassa hyvyyteen ja totuuteen pyrkimisen rinnalla.
Lukiodiplomin tehtävänannot sisältävät nykyään jonkin määritellyn teeman, lyhyen johdannon sekä vapaan aiheen ja vapaan tekniikan. Tehtävänannot ovat ilmeisesti lukiodiplomin alkuaikoina 1990-luvulla olleet huomattavasti rajatumpia, ja vähitellen yhä avoimempia. Ovatko nykymuotoiset avoimet tehtävänannot tarkoituksenmukaisia? Miten avoin ja miten rajattu tehtävänanto olisi lukiodiplomin arvioinnin kannalta hyvä, miltä osin?
Entä miten tasoittaa arviointiin liittyviä taustatekijöitä? Opettajat huomioivat, että muun muassa arvioijan henkilökohtainen taidekäsitys voi vaikuttaa merkittävästi hänen antamiinsa arvioihin. Tämä on olemassa oleva riski kuvataiteessa, jonka tuotokset, ja niin myös arviointi, on usein kaikkea muuta kuin faktuaalista tai normatiivista. Voisiko tällaisia taustavaikuttajia lieventää koulutuksella? Toinen taustavaikuttaja on oman opettajan taustatieto koko lukiodiplomiprosessin ajalta, jolloin oma opettaja voi tietää teoksesta ja prosessista asioita, jotka eivät kuitenkaan toteutuneet teoksessa tai tule esille portfoliossa. Voiko oma opettaja ottaa oman taustatietonsa huomioon arvioinnissa, onko oman opettajan toimiminen toisena arvioijana ylipäänsä hyvä?
Joka tapauksessa, opettajat pohtivat, että vakuuttava arviointi johtaa vakuuttavaan lukiodiplomiin ja vakuuttavaan oppiaineeseen. Lukiodiplomitapaamisissa esitettiin myös useita konkreettisia kehittämisideoita kuvataiteen lukiodiplomin arviointikäytäntöihin:
Lukiodiplomin portfolion tarkoitus on muun muassa tehdä teos- ja oppimisprosessi näkyväksi. Onko siis tämän ja muiden portfolion tutkielmallisten tavoitteiden valossa portfolion vapaa toteutustapa tarkoituksenmukainen? Voisiko portfolion toteutustapa olla rajatumpia ja teoksen vapaampi? Entä voisiko lukiodiplomi olla kokonaan sähköinen niin, että portfolio olisi sähköinen asiakirja ja teokset esitettäisiin teoskuvina? Tämä voisi mahdollistaa lukiodiplomin valtakunnallisen arvioinnin. Lisäksi sähköisten asiakirjojen ja teoskuvien käsitteleminen ja arvioiminen on visuaalisten alojen peruskäytäntö, jolloin sähköinen diplomi voisi olla perusteltua myös visuaalisille aloille valmentavana oppimistavoitteena. Lukiodiplomia ohjattaessa olisi tässä tapauksessa tietenkin kiinnitettävä erityistä huomiota teoskuvaukseen.
Opettajat pohtivat myös, voisiko lukiodiplomin arvioinnissa siirtyä alueelliseen tai jopa valtakunnalliseen arviointiin, kuten yllä tuli viitattua? Tämä edistäisi arvioinnin vertailukelpoisuutta ja läpinäkyvyyttä tasaamalla edellä mainittuja arvioinnin taustavaikuttajia. Toimisiko oma opettaja tässä tapauksessa ylioppilaskokeen arviointikäytäntöjä mukaillen lukiodiplomin esitarkastajana, jonka jälkeen kaksi anonyymiä sensoria antaisivat lukiodiplomille lopullisen arvosanan?
Lukiodiplomisuorituksella on myös oltava jotain merkitystä. Lukiodiplomin arvo nähdään ainakin valmentautumisena taide- ja visuaalisten alojen korkeakouluopintoihin. Lukiodiplomilla voisi olla myös näkyvää hyötyä korkeakouluopintoihin haettaessa, samoin kuin ylioppilaskokeilla. Ainakin Aalto-yliopisto ja Lapin yliopisto huomioivat lukiodiplomisuorituksen opiskelijavalinnoissa. Lukiodiplomille toivottiin kuitenkin vahvempaa painoarvoa opiskelijavalinnoissa, ja sen huomioimisesta soveltuville aloille haettaessa toivottiin yleistä käytäntöä.
Lukiodiplomin arvioinnissa olisi otettava huomioon opiskelijoiden erilaiset tuen tarpeet. Opettajat keskustelivat ainakin kielellisistä tuen tarpeista, kuten lukivaikeus tai suomi toisena kielenä (kun opetuskielenä on suomi). Opettajat kokevat myös, että opiskelijoilla voi yleisestikin olla vaikeuksia portfolion kirjoittamisessa, esimerkiksi viittaustekniikassa, taiteentuntemuksessa tai oman ajattelunsa avaamisessa.
Opettajat keskustelivat kuvataiteen arviointikäytännöistä ja -osaamisesta myös yleisesti. Esimerkiksi opiskelijan itsearviointiin ja vertaisarviointiin sekä opettajan ja opiskelijan arviointiin suhteessa tehtävänantoon ja opetussuunnitelmaan toivottiin erilaisia arviointimalleja, valmennusta, materiaalia ja sähköisiä työkaluja.
Näitä kysymyksiä ja ideoita aletaan siis selvitellä KAARO Aallossa. Syksyn ohjelmaan kuuluu myös erilaisten olemassa olevien ja vaihtoehtoisten arviointimallien kokeileminen sekä kuvataidekasvatuksen opiskelijoiden mukaan kutsuminen. Lisäksi suunnitteilla on yhteinen kokemustenjakoseminaari KAARO Lapin kanssa. Seuraavana vuorossa on kuitenkin kolmas lukiodiplomitapaaminen tiistaina 1.10.2019 klo 15:00‒17:30, johon kaikki Espoon, Helsingin, Kauniaisten ja Vantaan lukioiden kuvataideopettajat ovat sydämellisesti tervetulleita!
Virittynyttä syyslukukauden alkua KAARO Aallon puolesta!
Jani Vepsä
Projektikoordinaattori, KAARO Aalto